Valkeakosken jatkokoulun muututtua osin päiväkouluksi 1935 järjestettiin oppilaille kerhotoimintaa. Kerhotoimintaan kuuluivat erilaiset illanvietot, retket, ja kilpailut. Tampereen kaupungin jatkokoulussa toimi vireä retkeilykerho. Kansakoulun johtokunnan puheenjohtaja, kamreeri Ville Vuorisen aloiteesta kutsuttiin tampereen jatkokoulun johtaja, opettaja Otto Sillantie Valkeakoskelle kertomaan retkeilykerhotoiminnasta. Sen tuloksena päätettiin perustaa Valkeakosken jatkokouluun retkeilykerho.


Kansakoulun johtokunta hyväksyi kerhon säännöt 21.2.1936. Jatkokoulun retkeilykerhon nimeksi vakiintui Uranuurtajat, olihan kerho paikkakunnan ensimmäinen retkeilykerho. Jatkokoulun kerhotoiminta liittyi hyvin läheisesti annettuun opetukseen, koska kerhotoiminta oli opettajien johtamaa. Tarkoituksena oli vapauttaa opetusta kaavamaisuudesta, tuoda koulutyöhön iloa ja virkistystä ja antaa oppilaille arvokkaita toimintamahdollisuuksia. Retkeilyn katsottiin kohottavan kerholaisten henkistä ja ruumiillista kuntoa. Se opetti kerholaisia tuntemaan kotiseutua. Tarkoituksena oli herättää kerholaisissa rakkautta kotiseutuun, isänmaahan ja kansaan. Retkeilykerhon yhteisiä asioita varten valittiin vuosikokouksessa puheenjohtaja ja johtokunta. Johtokunta valitsi keskuudestaan sihteerin, rahastonhoitajan ym. Kerhokokouksissa käsiteltiin tärkeimmät asiat. Kokouksen puheenjohtajana oli kerhotoimintaa johtanut opettaja. Kaikki kokoukset pidettiin virallisten kokousten tapaan, jotta kerholaisilla oli mahdollisuus harjoitella kokoustekniikkaa.


Vuonna 1945 kerho päätti jakautua kahteen osaan. Nuorempien toiminta jatkui jatkokoulun retkeilykerhossa ja jo koulunsa päättäneille perustettiin oma retkeilykerho.
Koulunsa päättäneiden retkeilykerho sai nimekseen Valkeakosken Retkeilijät.